Menovinkki haasteista ja kalaruoista pitäville sinkkunaisille

Kevään kunniaksi päätin jatkaa kuumien sinkkuvinkkien jakamista. Tämänkertaisessa menovinkissä yhdistyy elähdyttävä luontokokemus ja mahdollisuus löytää Se Oikea.

Tiedoksi sinkkunaisille: ei tarvitse odotella rantasesonkia, rannat ovat jo nyt pullollaan miehiä. Kalastavia miehiä. Kävin eilen ja viime viikonloppuna toteamassa tämän Vanhankaupunginlahdella, jossa näitä luomakunnan kruunuiksikin kutsuttuja patsasteli riviksi asti. Eri ikäluokat ovat hyvin edustettuina teini-ikäisistä eläkeläisiin. (Yhtään naiskalastajaa en ole vielä tänä keväänä nähnyt.)

Haastavaksi lähestymisen tai lähestymisen sallivien signaalien lähettämisen tekee se, että kalastavat miehet ovat keskittyneitä kalan nappaamiseen. Eivät pahemmin tunnu nopeaa vilkaisua enempää kiinnittävän huomiota rantakivillä istuskeleviin seireeneihin tai rantapusikoissa rapisteleviin metsänneitoihin.

Toisaalta, jos onnistuisi pyydystämään kalamiehen huomion ja sen mahdollisena seurauksena koko kalamiehen, saisi todennäköisesti nauttia miesseuran lisäksi usein ahdin takuutuoreista antimista. Voisi olla vaivan arvoista, jos nyt vain ensin sattuisi näkemään siiman päässä kiinnostavan sunnuntaikalastajan.

Itse en ole ainakaan toistaiseksi katsellut kalamiehiä kuin hieman närkästyneellä silmällä, sillä suosimani suojaisa rantaspotti on myös kalastajien suosiossa. Miehiä tulee ja miehiä menee, lempikivet ovat ikuisia.

Tirisevän kuuma menovinkki sinkkunaisille

Jos olet vastakkaisen sukupuolen huomiota tai peräti seuraa vailla, niin vietäpä viidestä kymmeneen minuuttia Sörnäisten bussipysäkillä (K-kaupan edessä) viikonloppuyönä.

Kello kahdentoista ja puoli kahden välillä pysäkillä käy sellainen senssitoiveitten, lähestymisyritysten ja salamaihastumisten suhina, ettei mitään rajaa. Viimeisen parin vuoden aikana en ole kertaakaan, siis oikeasti yhtä ainutta kertaa, astunut kyseiseltä pysäkiltä bussiin viikonloppuyönä ilman enemmän tai vähemmän kaistapäisiä ja/tai intomielisiä ehdotelmia.

Ehdotusten lisäksi joillain yksilöillä on ollut kova halu kiinnittää huomio ilman sen kummempia intentioita, mieluiten mahdollisimman luovin keinoin (esimerkiksi pamauttamalla snagaripaketilla takalistoon viatonta joukkoliikenteen käyttäjää, ryntäämällä ohi kulkiessaan spontaanisti halaamaan, näyttämällä kieltä jne.), mikä on kummallisella tavalla hyvinkin viihdyttävää, jos ei satu olemaan liian väsynyt tai muuten vain ihmisaralla tuulella. Harvemmin olen, joten otan Sörkän pysäkin meiningit huumorin ja elämänkokemuksen kannalta. Kokemus se absurdikin kokemus on.

Härkää sarvista

Olen miettinyt jo pitkään uuden blogin aloittamista, ja kun huomasin tuuttaavani höpsöjä noteseja Facebookiin kavereitteni kiusaksi, päätin vihdoin ottaa härkää sarvista. Bloggaamistaukoni venyi miltei kahden vuoden mittaiseksi, vaikka ei ollut tarkoitus. Niin vain kävi. Aikaa kului ja julkisen kirjoittamisen kynnys kasvoi kivitalon korkuiseksi.

Olen päättänyt, että uusi blogini, jonka nimi on lähes yhtä älytön ja sattumalta syntynyt kuin edeltäjänsä, on täysin suorituspaineista vapaa alue. Kirjoitan tänne jos kirjoitan, laitan kuvia tai sitten en laita, kirjoitan hyvin tai luokattoman surkeasti. Ruokaohjeista runouteen, mitä ikinä mieleen juolahtaakaan.

Ensimmäiseksi siirrän sulokasta nerokkuutta tihkuvat sinkkutekstini Facebookista tänne.

Näillä mennään.