Ruusuinen muisto

Kymmenisen vuotta sitten istuin ystäväni kanssa alkuillasta baarissa. Baari taisi olla edesmennyt Blue Room Iso-Roballa.

Olimme istuneet baaritiskin tuntumassa jo hyvän aikaa, kun eteeni astui nuori mies. Mies oli ainakin silloisen mittapuuni mukaan komea; sellainen hieman boheemin näköinen ja 70-luvun nahkatakkiin pukeutunut pitkätukka. Muistatte varmaan miestyypin kultaiselta 90-luvulta.

En ollut huomannut koko hepun olemassaoloa, kunnes hän käveli luokseni. Mies ojensi sanaakaan sanomatta minulle punaisen ruusun. Tuskin ehdin kissaa sanoa, kun tyyppi oli jo matkalla ulko-ovea kohti. En muista, ehdinkö edes kiittää miestä saamastani ruususta, ennen kuin hän katosi Iso Roobertinkadulle ja pois elämästäni.

Myöhemmin samana iltana tajusin, että oli Kirjan ja ruusun päivä. Jossain päin Helsinkiä, Suomea tai maailmaa siis kulkee mies, jolle olen ikuisesti kirjan velkaa.

Huomenna Suomessa vietetään taas Kirjan ja ruusun päivää.

Menovinkki haasteista ja kalaruoista pitäville sinkkunaisille

Kevään kunniaksi päätin jatkaa kuumien sinkkuvinkkien jakamista. Tämänkertaisessa menovinkissä yhdistyy elähdyttävä luontokokemus ja mahdollisuus löytää Se Oikea.

Tiedoksi sinkkunaisille: ei tarvitse odotella rantasesonkia, rannat ovat jo nyt pullollaan miehiä. Kalastavia miehiä. Kävin eilen ja viime viikonloppuna toteamassa tämän Vanhankaupunginlahdella, jossa näitä luomakunnan kruunuiksikin kutsuttuja patsasteli riviksi asti. Eri ikäluokat ovat hyvin edustettuina teini-ikäisistä eläkeläisiin. (Yhtään naiskalastajaa en ole vielä tänä keväänä nähnyt.)

Haastavaksi lähestymisen tai lähestymisen sallivien signaalien lähettämisen tekee se, että kalastavat miehet ovat keskittyneitä kalan nappaamiseen. Eivät pahemmin tunnu nopeaa vilkaisua enempää kiinnittävän huomiota rantakivillä istuskeleviin seireeneihin tai rantapusikoissa rapisteleviin metsänneitoihin.

Toisaalta, jos onnistuisi pyydystämään kalamiehen huomion ja sen mahdollisena seurauksena koko kalamiehen, saisi todennäköisesti nauttia miesseuran lisäksi usein ahdin takuutuoreista antimista. Voisi olla vaivan arvoista, jos nyt vain ensin sattuisi näkemään siiman päässä kiinnostavan sunnuntaikalastajan.

Itse en ole ainakaan toistaiseksi katsellut kalamiehiä kuin hieman närkästyneellä silmällä, sillä suosimani suojaisa rantaspotti on myös kalastajien suosiossa. Miehiä tulee ja miehiä menee, lempikivet ovat ikuisia.

Tirisevän kuuma menovinkki sinkkunaisille

Jos olet vastakkaisen sukupuolen huomiota tai peräti seuraa vailla, niin vietäpä viidestä kymmeneen minuuttia Sörnäisten bussipysäkillä (K-kaupan edessä) viikonloppuyönä.

Kello kahdentoista ja puoli kahden välillä pysäkillä käy sellainen senssitoiveitten, lähestymisyritysten ja salamaihastumisten suhina, ettei mitään rajaa. Viimeisen parin vuoden aikana en ole kertaakaan, siis oikeasti yhtä ainutta kertaa, astunut kyseiseltä pysäkiltä bussiin viikonloppuyönä ilman enemmän tai vähemmän kaistapäisiä ja/tai intomielisiä ehdotelmia.

Ehdotusten lisäksi joillain yksilöillä on ollut kova halu kiinnittää huomio ilman sen kummempia intentioita, mieluiten mahdollisimman luovin keinoin (esimerkiksi pamauttamalla snagaripaketilla takalistoon viatonta joukkoliikenteen käyttäjää, ryntäämällä ohi kulkiessaan spontaanisti halaamaan, näyttämällä kieltä jne.), mikä on kummallisella tavalla hyvinkin viihdyttävää, jos ei satu olemaan liian väsynyt tai muuten vain ihmisaralla tuulella. Harvemmin olen, joten otan Sörkän pysäkin meiningit huumorin ja elämänkokemuksen kannalta. Kokemus se absurdikin kokemus on.